Tällä hetkellä järsin hampaillani kynän päätä, mikä tarkoittaa kahta asiaa: olen äärimmäisen tylsistynyt ja minulla on liikaa paperitöitä, mitä myös koulutöiksi kutsutaan, tehtävänä. Ensin ehdottelin epätoivoisesti muutamalle kaverille Harry Potterin pelaamista, mutta kaikilta sain ympäripyöreän ja kieltävän vastauksen. Liian aikuisia nää mun kaverit.
Koska en siis päässyt pelaamaaan Harry Potteria ja paetakseni näitä yllämainitsemiani asioita, päätin perustaa blogin. Kyseessä taisi olla kolmen sekunnin päähänpisto, mutta tässä nyt ollaan. Ehkäpä esittely olisi paikallaan.
Se ei tosin minun menoani haittaa, sillä kämppikseni ei valita minun puutteistani enkä minä valita kämppikseni puutteista, sillä suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu selvästi se, ettei tuntemattomille nyt paljoa valitella - paitsi kaupan kassalla ja KELAssa.
Yritän nukkua paljon mutta oikeasti nukun sitäkin vähemmän, usein en tee yhtikäs mitään järkevää ja joskus teen jopa jotain tyhmääkin, mutta neulon ja kirjoittelen ja luen kirjoja ja katselen elokuvia ja ompelen aina satunnaisesti. Ne voisi siis harrastuksiini laskea.
Epätoivoisesti yritän karttaa bussien mahtipontisia hintoja ja jos jonnekin pääsee miltei jäätymättä ja kylmyydestä kangistumatta pyöräilemällä, niin tämä tyttö on jo pyörän selässä valmiina uusiin koitoksiin - eli valmiina kiroamaan omaa tyhmyyttään ja rahan ahneuttaan, ettei nyt voi edes bussilippujen hintoja maksaa.
Lupaan tämän blogiksi kutsuttavan asian olevan pelkkä sekametelisoppa vähän kaikkea, mutta pääasiassa yritän pureutua elämäni kinkkisimpiin ongelmiin: kuinka saada oma opiskelijakolo kotoisaksi, valmistaa maittavaa ruokaa, ommella kivaakin mukavampi mekko ja neuloa se monta vuotta puikoilla ollut villapaita viimeinkin valmiiksi.