kahden tuvan huivit

Viime päivät olen yskinyt limaa kurkusta, kuljettanut kasoittain räkäpapereita taskujen pohjalla, imeskellyt viime keväänä ostettuja kurkkupastilleja ja ollut suurimman osan ajasta enemmän tai vähemmän kuollut. Nyt tästä kaikesta palkintona on erittäin kuivat huulet, mikä pakotti mut (viimeinkin) ostamaan uuden huulirasvan. Sitä huulirasvan ostoa kun on vitkuteltu jo viime keväästä asti..

Räkätaudin oireita on silti meikässä vielä luettavissa, mutta eihän tässä muuta voi kuin vain yrittää sisulla (niillä pastilleilla siis, hehe) selvitä hengissä. Koska viime päivien aikana en koulun käynnin ja peiton alla luuhaamisen lisäksi ole tehnyt mitään muuta hyödyllistä, on aika esitellä tammikuun alussa loppuun neulotut kaulahuivit.

Tämän huivin tekemisen aloitin joskus vuosia sitten, jolloin halusin kokeilla palmikkojen tekoa. Mulla ei ole muistikuvaa, että mistä olisin neuleohjeen napannut, mutta se löytyy varmaan jostain Novitan sivujen syövereistä. Vaikka aloitin tän huivin teon jo vuosia sitten, san tän vasta jouluna päätökseen, kun uudelleen löysin tän kaapin pohjalta ja ajattelin, että nyt on aika ottaa itteään niskasta kiinni ja saada jotain aikaan!

Ja eihän tästä oikein mieleistä tullut, sillä mun mielestä kaulahuivin täytyy olla erittäin leveä ja pitkä, mutta tää huivi sattuu olemaan vain erittäin pitkä ja kapea niin ettei se suojaa kaulaa ollenkaan. Lankojen päättely oli ehkä tuskaisinta hommaa ikinä, sillä joku idiootti oli aina katkaissut langan kun väri vaihtui.. Taisipa siihen lankojen päättelyynkin mennä monta monituista tuntia! (Eli jos kysytte minulta, niin ei enää ikinä!)

Tämän huivin taas piti olla joululahjahuivi, mutta joulu tuli ja kaulahuivi oli kesken ja sitten joulu menikin jo ja kaulahuivi oli vieläkin kesken. Ostinpa sitten kys. lahjan saajalle hätäjoululahjan, mutta tein tämän nyt muutama viikko sitten valmiiksi. (Okei, vielä olisi lankoja pääteltävänä... ehkä sitten seuraavaksi jouluksi?) 

Aluksihan tarkoitus oli tehdä pelkästään kokonaan sininen kaulahuivi, mutta se alkoi vaikuttaa liian tylsältä, joten otin ensimmäisen lankarullan, joka vastaan tuli ja neuloin sillä muutaman kierroksen raitaa ja siirryin takaisin siniseen joksikin aikaa, kunnes taas yhtä satunnaisesti lisäilin harmaita raitoja sinne tänne. Koska se henkilö jonka tämän joululahjahuivin olisi pitänyt saada, ei tule tätä koskaan saamaan, laitoin ihan tahallani eriväriset hapsut kumpaankin päähän - toiseen siis siniset ja toiseen harmaat, ellei sitä kuvasta oikein huomaa.

Ettäpä niin. Vasta jälkikäteen huomasin kummassakin huivissa olevan erään naisen luoman kirjasarjan tuvan värejä, mutta siinäpähän menkööt - musta nimittäin tuntuu, että kaulahuivien neulomisiin palaan siinä vaiheessa, kun osaan tehdä tarpeeksi silmukoita, ettei niitä ole liian vähän tai liikaa. Sitä ennen palaan koulukirjojen väliin tekemään kuolemaa, joten adiós amigos!

(Ja neuvona kaikille huivien neulomisen vasta-alkajille voisin sanoa, että jos kiinnostus huivin neulomiseen menee siinä heti silmukoiden luomisen jälkeen (niin kuin meikälle usein käy ), niin varmaa on se, että se huivi ei nyt aivan hetkessä valmistu....)