ritisevät vihannekset

Menipa illan suunnitelmat tuplasti pieleen: ensin oli tarkoitus homehtua peiton alle suklaiden sekaan katsellen tv-sarjoja (ja siinä samalla myös märistä!), mutta puhelin pirautteli seittemän aikoihin ja suoranaisesti pakotti tulemaan ystävättären luo synttäri-iltamiin.

Luonnonvoimia uhmaten siispä pyöräilin ja hortoilin aikani, kunnes lopulta oli myönnettävä tappio että en mä tämän ystävättären luokse osaa ja soittaa apuavoimia hätiin. Sitten loppuikin kännykästä akku.

He-he-he.

Ärräpäät paukkui samalla kun odotin pelastavia enkeleitä, mutta koska kukaan ei koskaan paikalle saapunut, lähdin kaupan kautta kotiin. (Nyt loppui tosin huonot tekosyyt siihen, miksi suklaata saisi syödä päivästä toiseen sillä viimeinkin jaksoin ostaa kunnon ruokaa.)

Ja koska viimeinkin sain käytyä kaupassa, ajattelin yllättää itseni (ja varsinkin muut) ja tehdä oikein makoisaa ruokaa, mihin ei lopulta edes tarvittu minkäänlaista ydinfysiikkaa taikka sen kummempia mahtivoimia. Olin jo valmistautunut tanssimaan hellan ympärillä ruokajumalia lepyttääkseni, mutta kikkana olikin vain hieman kuoria, pilkkoa kaikki palasiksi ja heittää koko soossi sitten uuniin joksikin aikaa. Tarpeeksi helppoa jopa tällaiselle tumpelolla ja siinä pilkkomisen riemussa pystyi samalla tuijottelemaan telkkaria!

Tässäpä siis alkutilanne. Meiningeissä mukana veitsi, papuja, paprikaa, perunoita, porkkanaa, sipuli ja parsakaali. Koskaan aiemmin en ole parsakaalia ostanut ja siksipä ajattelin sen leikkaamisen palasiksi olevan hirvittävää tuskaa, mutta todellisuudessa se oli yhtä vaivatonta kuin pienenä kun pelattiin Tehotyttöjä tietsikalla ja siinä sitten ammuttiin lapsilla monsteriparsakaaleja päin, jotta ne ei vallottaisi maailmaa :D Ja pavut tottakai keittelin hyvin asianmukaisesti googlettelun mukaan ennen kuin heitin niitä yhtikäs minnekään!

Koska oon täysin onneton käsittelemään lihaa (ja mun mielestä se on turhan kallista meikän budjetille), kahmaisin myöskin ekan kerran soijapaloja kokeiluun ja en taida enää ikinä ostaa soijarouhetta. Ensinnäkin soijapalat on ulkonäöllisesti paljon syötävämmän näköisiä (toisin kuin se ruskea mönjä) ja maistuvat paremmilta, VAIKKAKIN noista tulee ensimmäisenä mieleen märkä suihkusieni kun noita on liotellut vedessä. Hyviltä ne kuitenkin maistui tai osasin vain maustaa ne hyvin!

Kun kaikki vihannekset on saatu pilkottua osiin ilman ylimääräisten kehon osien pilkkomista, on aika tehdä mössö jossa pilkotut vihannekset voi uittaa. Heittelin vähän kermaviilia, saksittua rukolaa ja öljyä sekaisin, lusikalla sekoittelin sitä raivoavalla voimalla ja yritin saada paakut pois (kunnes tuli mieleen että olisi joko pitänyt laittaa kermaviiliä tai öljyä vaan sillä öljy ei halunnut sekoittua kermaviilini kanssa). Tulin kuitenkin tulokseen, ettei tätä syö kukaan muu kuin minä joten esteettisyydellä ei ole niin väliä ja kun kaikki on tarpeeksi sekaisin ja näännyksissä nälästä, on aika heittää mössöt vihannesten päälle ja sekoittaa niitäkin!

Uuni laitetaan johonkin 200 asteiselle lämpötilalle (itsellä taisi olla 250 asteessa ja sipuli sekä parsakaali vähän kärtsähti), siinä samalla kun ootellaan ruuan valmistumista, siivoillaan keittiö asuttavaan kuntoon ja jätetään tiskit jollekin muulle päivälle. Kun kaikki ritisee ja rätisee, on aika ottaa ruoka pois uunista ja tehdä se kaikkein helpoin osuus eli syödä!

Jee ja om nom nom! Helppoa kuin heinänteko eikä aivotkaan vaurioidu turhasta pohtimisesta ja hampaiden kiristelystä!

Jäljelle jää pelkästään tyhjä lautanen ja tiskivuoro, mutta senkin homman voi jollekulle muulle heittää!